Päivä 13 | Entebbe >

 Jaa'ah... tähän on sitten tultu. Holy Cown matkoilla herrat kantavat nykyään päivänvarjoa matkassa... :)

Oma aamuni alkaa 0845 kellon soidessa. Rami on jo menossa aaimiselle. 0930 kaikkien kaikki tavarat ovat huoneessa 37 ja 10:15 olemme simpanssisaaren lauttarannasssa. Opas Martha tulee viittä minuuttia myöhemmin. Valuutta vaihtaa omistajaa ja ryhmä lähtee simpanssisaarelle. Minä mopotaksilla takaisin hotelliin. Olisin kyllä itsekin lähtenyt mielelläni simpansseja moikkaamaan, mutta kun lentoni lähtee ennen kuin saariretki päättyy. Käytännössä tämä oli matkan toisen päivän ohjelma, mutta silloin eivät portit simpanssien luokse avautuneet. HolyCown toimiston lähellä asuva Maaret lupasi toimittaa minulle pari kuvaa saarelta.

Alkuillasta olen jälleen Nairobissa… ei ole muuttunut sitten eilisen. Merkittävin teko Nairobissa on Kenya -mukin ostaminen toimistolle. Meillä ei ole Samin kanssa nykyään matkalta palaamista, jos ei ainakin yksi uusi maamuki ole matkassa… minulla nyt kaksi. Uganda ja Kenia… :]

 Yllä hyönteistutkija Tuominen... alla hyönteisriistanvartijat Vesterinen & Vesterinen... :]

Ja kiitos upeasta matkasta erinomaisen hauskalle ryhmälleni. Tietty kohde vaikuttaa aina matkan sisältöön sekin… yllätys yllätys… :) … mutta itse ryhmä tekee siitä matkan. Ja tämä HolyCow matka oli sikäli poikkeuksellinen, että matkassa oli kaksi ensikertalaista… Tea ja Teemu! Hieno juttu! ... Kiitos; Ellu, Harri, Heli, Jorma, Maaret, Mikko, Rami, Seppo, Tea ja Teemu hyvästä ja hienosta matkasta. Mennään näillä matkamuistoilla sulattamaan Suomen lunta ja kohti kevättä. Ja tämän blogin osalta 'Over and out', niinkuin olen kuullut jossakin elokuvassa sanottavan… elämän on elokuvaa?

 Sympaattiset lähisukulaisemme olivat Lake Viktorian simpanssisaarella aidan takana... Ngamba saaren simpanssit ovat kaikki orpoja, joille ruoka kannetaan pöytään. Kuvat Maaretin ottamia.

Päivä 12 | Bujurumba - Entebbe

Kanamunia Burundin aamuliikenteessä... 12 täyttä kennoa fillarin tarakalla! 

Ryhmä lähtee aamulla biitzille. Minä jään viettämään laatuaikaa macin kanssa… ;] … ja kyllä kyllä. Burundilla on Afrikan parhaat sisämaahiekkarannat Lake Tanganyikan rannalla. Järven se jakaa pääosin Kongon kanssa ja vähän Tansanian kanssa.

Iltapäivän puolessa olemme valmiit kolmanteen Ugandan vierailuun tällä matkalla. Tullessamme maahan sanon passinleimaajarahastajalle, että vähän rahastuksen makua kun joka kerta maksettava 50usd sisäänpääsymaksu. 'Good for us', passinleimaajarahastaja vastaa leveästi hymyillen…. mitäpä siihen sitten… :]

 Turisteja Tanganyikan rannalla ja vähän vedessäkin... kuvat Mikon.

Lento Burundista ei ole aivan suora. Alunperin meillä oli varauksessa Air Ugandan suorahko lento Kigalin kautta Entebbeen. Se kuitenkin katosi lentojen taivaaseen Air Ugandan muutellessa koko ajan lentoaikatauluja tai jostakin muusta syystä. Mutta niin tai näin, niin meillä tänään luotettavassa maineessa olevan Kenya Airwaysin lennot ja ensimmäinen lento Nairobiin lähtee puoli tuntia etuajassa! Nairobissa pari tuntia ja toinen kenialainen lento Entebbeen (Kampalaan).

Hotellilla emme ole mitenkään turhan aikaisin… mutta heti puolenyön jälkeen kuitenkin. Ihmetellessämme huomista yöoluella henkilökunta tulee kysymään että syödäänkö? En osanut edes kuvitella että keittiössä on joku… kello puoli kaksi eteemme tulee chiken & chips.

Lentoon lentoon... Nairobin kautta takaisin Entebbeen... Burundissa ei kuitenkaan niin vain mennä sisään jos check inn ei auki. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa ennen kuin virkailijat olivat sitä mieiltä, että parempi päästää turistit sisään kuin antaa pilata maisemia oven edessä... :)

Päivä 11 | Bujumbura

 Bujumburan turistitoimiston pihalla. Rami on Burundin lipun tuuli. Vasemmalta; Seppo, Elina, Teemu, Mikko, Jorma, Tea, Maaret, Harri, Heli ja PeterPan. Alla sama joukko turistitoimiston sisällä odottamassa turistitoimiston johtajan saapumista.

Silolateesi… se on Makabe se. Lake Tanganyikassa elävä kala joka maistuu ja näyttää hauen ja makrillin risteytykseltä. Ja grillattuna erinomaisen hyvää. Päivä alkaa kuitenkin 550 metrin patikkaretkellä Bujumburan turistitoimistoon, jossa meidät ohjataan heti suuren olohuoneen tapaiseen tilaan istumaan. Jonkun ajan kuluttua toinen ihminen tulee toivottamaan meidät tervetulleiksi Burundiin ja sanoo turistitoimiston johtajan olevan matkalla. Virkailija tuo johtajaa odotellessa meille erilaisia esitteitä… niitä on kahta eri lajia ja 2-3 kappaletta kutakin + kaksi karttaa.

Johtaja tulee noin vartin kuluttua ja kertoo meille maan nähtävyydet; Niilin eteläisimmän lähteen, Livigstonen ja Stanleyn kiven, hiekkarannat ja 3 luonnonpuistoa 28000km2 alueella. Hetkeä myöhemmin löydämme itsemme kahdesta jeepistä matkalla kohti tutkimusmatkailijoiden Livingstonen ja Stanleyn kohtauspaikka kiveä. Lentokentän takana olevalta luonnonpuistolta käännymme takaisin ja suunistamme rantalounaalle Bora-Boraan, jonka patiolla unohtaa nopesti olevansa Burundissa. 

Turistin turistin työssä tutkimusmatkailijoinen Livingstone ja Stanleyn tapaamiskivellä Bujumburan eteläpuolella. Alla 'varokaa Teaa ' -liikennemerkki lentokentätakaisessa pienessä luonnospuistossa.

Bora-Borasta postikorttikaupoille ainoaan paikkaan josta niitä saa, se turistoimiston ylläpitämä matkamuistoliike keskustassa. Burundi on toipumassa sisällisodasta, mutta vielä menee hetki ennen kuin siitä tuulee suurten turistivirtojen kohde. Aurinkomatkakohdetta siitä ei tule koskaan… no en ainakaan tällä hetkellä sitä usko… ;]

Loppuiltapäivästä teen Ramin kanssa ravintolakierroksen… ei siten että kaljalle joka ravintolaan vaan bongaamme keskustan joka ravintolan päivällispaikka mielessä. Omamme lisäksi keskustasta löytyy kaksi ravintolaa johon voi mennä koko ryhmällä. 

 Burundi yläkuva myös... Bora-Bora ravintola... ja lahat on loppu kun taalla ei toimi kun kateinen. Seppo jakamassa viimeisiä... :]

Päivä 10 | Kigali - Bujurumba

 Tea ja Mikko luonnontieteellisen museon edustalla syöksyhampaita mittailemassa... Tea on se joka on yläkuvassa.

Aamupäivä Kigalin ihmeille, jotka eivät mitenkään suuren suuret. Yksi museo kuitenkin on, joten kulttuuri-ihmisinä suunnistamme sinne. Museo on luonnontieteellinen museo ja perustettu Kigalin ensimmäiseen taloon, jonka pystytti Burundin ja Ruandan hajoamisen jälkeen saksalainen Gant.

Museo on suhteellisen nopeasti kierretty… ei kovin ihmeellinen mutta liikuttava sitäkin enemmän.

Museolta käsityöläismarkkinoille jossa vähät rahat humenevat nopeasti. Luottokortit ovat täällä paperia ja olemme kaikki harvinaisen vähissä rahoissa… minä mukaan lukien… ;)

Iltapäivän alussa lentokentälle ja lento Burundin pääkaupunkiin Bujurumbaan, joka tuntuu Kigalin jälkeen joltakin samalta kuin Käsisalmi jos sinne lentäisi suoraan Helsingistä. Itse lentokenttäkin tuntuu Käsisalmen kansainväliseltä lentokentältä. Tänään tulee monitorin mukaan toinenkin lento. Burundin kansallisella lentoyhtiöllä Air Burundilla ei ole yhtään lentokonetta tällä hetkellä. Kolme valmiiksi palvellutta seisoo kiitoradan päädyn vieressä. Mutta yllätys yllätys… tänne pääsee myös suoraan EU'n sydämestä Brysselistä Bryssel Airlanesilla kaksi kertaa viikossa! 

Hotellimme löytyy aivan Bujurumban keskustasta. Täänään emme kuitenkaan lähde citykierrokselle, sillä pimeä laskeutuu ennen kuin olemme saaneet tulo-oluet juotua ja tavarat huoneisiin. Mutta huomenna sitten… Seppo ja Mikko tosin käyvät pienellä citykierroksella… eivätkä tule ryöstetyksi. Raamatun mukaan siihen hyvät mahdollisuudet, mutta LonelyPlanet tuppaa aina liioittelemaan itse kunkin kohteen vaarallisuutta. Mutta yes, uskon kyllä, että Bujurumba ei ole mitenkään välttämättä planeettamme turvallisin pääkaupunki. Jokin vaikutus silläkin, että katuvalot puuttuvat. Kun tulee pimeää on pimeää… :)

 Kigalin lentokentällä... KQ444 Nairobiin on meidän. Menee Burundin kautta. Alla Harri, Teemu ja Seppo olutkaupoilla. Jos aikoo juoda yhden oluen Kigalin lentokentällä, niin se ei ole mikään ysinkertainen tapahtuma. Olut tölkki on ostettava taxfreestä, ja sen saa ainoastaan jos on boarding passi. Niin ikään oleuen ostajan passi kopioidaan ja kopioon merkitään boarding passin tiedot. Sormenjälkiä ei sentään oteta... :]

Päivä 9 | Gisenyi - Kigali

 Ehkä alan eläkkeellä lintubongariksi... ;) ... tässä pari aamiaispöydästä kuvattua. Yes, erikoislintuja... :]

Aamiainen Lake Kivan rannalla ja Kongoon… no ei aivan kuitenkaan mutta melkein. Kongon rajakaupunki Goma ja Ruandan rajakaupunkin Gisenyi ovat käytännössä kasvaneet yhteen vaikka niiden välissä meneekin raja. Eli rajalla käymme kuitenkin odotaessamme KBS -linen linja-auton lähtöä Kigaliin.

Jotakin Ruandan järjestyneisyydestä kertoo sekin, että bussin ykkönen nytkähtää silmään tasan yhdeltätoista mikä on lähtoaika, eikä yhtään seisomapaikkaa käytävälle ole myyty. Minä saan viereeni pienen nyytin joka välillä lutkuttaa äitinsa rintaa ja kun sitä ei ole tarjolla niin minun teepaitani kelpaa hyvin korvikkeeksi… :)

Ruandassa asuu 11miljoonaa ihmistä 28000km2 alueella. Se vastaa vanhaa uudenmaanlääniä ja tekee vajaa 400 ihmistä per neliökilometri! Kun jätetään luonnonpuistot pois laskuista, niin yhtään viljelemätöntä plänttiä ei maasta löydy… myös jokaisen kukkulan ja vuoren rinne on viljelty ja pahimmillaan tai parhaimmillaan näyttä siltä, että pellot ovat 45 asteen kulmassa.

 Siinä se Kongo puomin takana. Kutkutti kyllä pahasti mutta 250usd parin tunnin käynnistä kipurajan yläpuolella plus 30usd paluusta... ja yes, tiedän jo että kotona kaduttaa, että ei tullut käytyä. Alla turisteja kuvaamassa Kongon rajaa... :]

Mutta paljoista pelloista ja monista ihmisistä riippumatta koko matka Gisenyistä Kigaliin on maisemiltaan halavatun upeata.

Kigalin hotellimme parhaat päivät taitavat olla 90-luvulla, mutta jokaisessa huoneessa on tilaa isollekin gorillaperheelle. Ja omistaja kun on intialainen niin tämä myi puhelimessa kahden sängyn huoneita vaikka sellaisia ei ole. Sänkyt ovat onneksi 2hh huoneissa perhekokoa ja niin mm. minä ja Rami vietämme elämme ensimäisen yön samassa sängyssä… :] … ja hinduismiä tai ei niin päädymme vielä illalla intialaiseen ravintolaan. Tämä tosin eli tätä päivää ja ruoka erinomaisen hyvää. Harriin hänen intialainen pastansa ei tosin kolahtanut, mutta intialaista pastaa ei ole olemassa… :]

 Yllä Kigalin moniruuhkainen linja-autoasema. Alla Gisenyin hämmästyttävän ruuhkaton linja-autoasema ja keskellä banaaneita matkalla Kongoon.

Päivä 8 | Gisenyi

 Rantapoikia ja yksi tyttökin. Yllä Rami venyttelee vatsalihaksia ja taitaa pelata Angry Birdsiä... huomaa Sepom oikean pohkee tatzska... :) ... alla filosofi Mikkoa tulossa Lake Kivasta.

Rantalomapäivä… Ruanda ei ehkä ole vielä varsinainen seuramatkakohde, mutta rantaa löytyy ja hiekkarantaa Lake Kivan varrelta. Ja suurin osa ryhmästä taitaa käydä uimassa Lake Kivassa. Ja paratiisimme, Paradis Malahide on sekin kiva… hauska rantabungalow paikka aivan rantaviivassa vaikka rantaa ei eilen nälynytkään tullessamme pimeässä.

Itse en tänään poistu paratiisista. Teemu ja Tea ovat radikaaleimmat, käyvät ihan 7km päässä olevassa Gisenyin kaupungissa. Suurin osa lopuista yrittää Sepon johdolla olutpanimokierrokselle paikallisen Olvin, Primuksen panimolle. Raamatullinen panimikierros tieto on vanhentunut, mutta primusta onneksi saa monesta lähibaarista. Paratiisin käärme on tuskastuttavan hidas nettiyhteys, joka kuitenkin suostuu vilkastumaan iltapäivän edetessä ja saan blogia, jos en nyt ihan päivätasalle, mutta aika liki kuitenkin.

 Lämpimiä huopia on tullut jossakin riisotissa ennenkin 'viileän' sateen sattuessa, mutta paratiisissä pistettiin astetta paremmaksi. Lounaspöytämme molempiin päihin tuotiin astialliset kuumia hiiliä!

---

Yksi Lake Kivan kalastusaluksista lähdössä yökalaa. Kalastus tapahtuu tyyliin kiinalainen kalaverkko ja kalat houkutellaan yöllä verkon päälle valolla.

Päivä 7 | Bwini NP - Gisenyi

 Onko Afrikassa gorilloita? On on... näimme niistä tänään 22. Yllä noin 15 vuotias uros. Keskellä pari vuotias viikari, joka putosi oksalta heti kuvanoton jälkeen ja alla osa laumaa.

Gorilla päivän aamuna sataa reippaasti… reipas sade muuttuu kuiten puolinaiseksi ja katoaa aamupäivän aikana kokonaan. Saamme lounaspaketiti kainaloon aamiaiselta. Lounaspakettien kanssa gorilla infoon, jossa luvataan puolet rahoista takaisin jos emme näe gorilloita. Repun kantaja maksaa 15USD ja itsen kantaja 300USD. Jälkimmäinen vaihtoehto on ainoastaan pois metsästä jos kunto loppuu. Kantopalvelua gorilloiden perään ei ole… :)

Meidät jaetaan kahteen… tai Seppo, Elina ja minä joudumme tai pääsemme eri ryhmään… :). Pääjoukkomme lähtee gorillan bongaukseen infopaikalta. Meidän ryhmä laitetaan autoon ja ajamme puolisen tuntia kohti Kongoa ennen vaelluksen alkamista. Bwinin luonnonpuistoon lasketaan päivittäin maksimissaan 9 kahdeksan hengen ryhmää. Gorillalaumoja on niin ikään yhdeksän. Kun lauma löytyy ryhmä saa olla gorilloiden läheisyydessä tunnin. Löytämisen helpottamiseksi jokaisella ryhmällä on tiedustelijat, jotka lähtevät matkaan auringon noustua.

Meidän gorillalaumamme löytyy 2,5 tunnin ylös alas kävelyn jälkeen. Kävelemme välillä haastavillakin viidakkopoluilla ylös ja alas… tasaista ei juuri ole. Ja yes, gorilloiden löytyessä tunne oli kiistämättä Wautzi Wau. Epätodellisen tosi. Olkoonkin, että gorillat ovat puolikesyjä ja ihmisiin totutettuja, mutta kuitenkin villejä ja vapaita joiden kanssa ei voi tehdä treffejä, että 'olette siihen ja siihen aikaa siellä ja siellä'. Bwinin luonnonpuistossa elää noin puolet jäljelläolevista 700 gorillasta. Toinen puolisko jakaantuu Ruanda ja Kongon puistojen kesken.

 Yllä ja keskellä suomalaista gorillavaellusmuotia. Alla paikalista naisetn muotia. Sadekaapujen sisällä taitavat olla Rami ja Heli... se tosin vain villi veikkaus. 

Gorillat hyvästeltyämme retkilounaalla ja samoja jälkiä takaisin autolle, jossa saamme gorilla diplomit… ;) … diplomit tassussa kohti rajaa joka menee kahdeksalta kiinni. Harri saa viimeisenä Ruandan leiman passiin 19:58. Jo käytetyt single entry viisumimme eivät olleet mikään ongelma. Emme itseasiassa joutuneet selittämään mitään… minä olin ainoa joka sai vähän pyyhkeitä. Sekin siksi, että minulla ei ollut enää printiversiota tallessa. Iphonen sisällä onneksi kuitenkin kuva printistä. Puolitoista tuntia myöhemmin olemme paratiisissä… Paradis Malahide nimisessä hotellissa Kongon ja Ruandan rajajärven rannalla.

 Päivän vaellusafrikka oli juuri sellaista Afrikkaa kuin kuvittelin koko Afrikan olevan kansakouluikäisenä Tarzan elokuvien perusteella. Vihreää ja rehevää viidakkoa!