Päivä 7 | Bwini NP - Gisenyi

 Onko Afrikassa gorilloita? On on... näimme niistä tänään 22. Yllä noin 15 vuotias uros. Keskellä pari vuotias viikari, joka putosi oksalta heti kuvanoton jälkeen ja alla osa laumaa.

Gorilla päivän aamuna sataa reippaasti… reipas sade muuttuu kuiten puolinaiseksi ja katoaa aamupäivän aikana kokonaan. Saamme lounaspaketiti kainaloon aamiaiselta. Lounaspakettien kanssa gorilla infoon, jossa luvataan puolet rahoista takaisin jos emme näe gorilloita. Repun kantaja maksaa 15USD ja itsen kantaja 300USD. Jälkimmäinen vaihtoehto on ainoastaan pois metsästä jos kunto loppuu. Kantopalvelua gorilloiden perään ei ole… :)

Meidät jaetaan kahteen… tai Seppo, Elina ja minä joudumme tai pääsemme eri ryhmään… :). Pääjoukkomme lähtee gorillan bongaukseen infopaikalta. Meidän ryhmä laitetaan autoon ja ajamme puolisen tuntia kohti Kongoa ennen vaelluksen alkamista. Bwinin luonnonpuistoon lasketaan päivittäin maksimissaan 9 kahdeksan hengen ryhmää. Gorillalaumoja on niin ikään yhdeksän. Kun lauma löytyy ryhmä saa olla gorilloiden läheisyydessä tunnin. Löytämisen helpottamiseksi jokaisella ryhmällä on tiedustelijat, jotka lähtevät matkaan auringon noustua.

Meidän gorillalaumamme löytyy 2,5 tunnin ylös alas kävelyn jälkeen. Kävelemme välillä haastavillakin viidakkopoluilla ylös ja alas… tasaista ei juuri ole. Ja yes, gorilloiden löytyessä tunne oli kiistämättä Wautzi Wau. Epätodellisen tosi. Olkoonkin, että gorillat ovat puolikesyjä ja ihmisiin totutettuja, mutta kuitenkin villejä ja vapaita joiden kanssa ei voi tehdä treffejä, että 'olette siihen ja siihen aikaa siellä ja siellä'. Bwinin luonnonpuistossa elää noin puolet jäljelläolevista 700 gorillasta. Toinen puolisko jakaantuu Ruanda ja Kongon puistojen kesken.

 Yllä ja keskellä suomalaista gorillavaellusmuotia. Alla paikalista naisetn muotia. Sadekaapujen sisällä taitavat olla Rami ja Heli... se tosin vain villi veikkaus. 

Gorillat hyvästeltyämme retkilounaalla ja samoja jälkiä takaisin autolle, jossa saamme gorilla diplomit… ;) … diplomit tassussa kohti rajaa joka menee kahdeksalta kiinni. Harri saa viimeisenä Ruandan leiman passiin 19:58. Jo käytetyt single entry viisumimme eivät olleet mikään ongelma. Emme itseasiassa joutuneet selittämään mitään… minä olin ainoa joka sai vähän pyyhkeitä. Sekin siksi, että minulla ei ollut enää printiversiota tallessa. Iphonen sisällä onneksi kuitenkin kuva printistä. Puolitoista tuntia myöhemmin olemme paratiisissä… Paradis Malahide nimisessä hotellissa Kongon ja Ruandan rajajärven rannalla.

 Päivän vaellusafrikka oli juuri sellaista Afrikkaa kuin kuvittelin koko Afrikan olevan kansakouluikäisenä Tarzan elokuvien perusteella. Vihreää ja rehevää viidakkoa!