Aamiainen Lake Kivan rannalla ja Kongoon… no ei aivan kuitenkaan mutta melkein. Kongon rajakaupunki Goma ja Ruandan rajakaupunkin Gisenyi ovat käytännössä kasvaneet yhteen vaikka niiden välissä meneekin raja. Eli rajalla käymme kuitenkin odotaessamme KBS -linen linja-auton lähtöä Kigaliin.
Jotakin Ruandan järjestyneisyydestä kertoo sekin, että bussin ykkönen nytkähtää silmään tasan yhdeltätoista mikä on lähtoaika, eikä yhtään seisomapaikkaa käytävälle ole myyty. Minä saan viereeni pienen nyytin joka välillä lutkuttaa äitinsa rintaa ja kun sitä ei ole tarjolla niin minun teepaitani kelpaa hyvin korvikkeeksi… :)
Ruandassa asuu 11miljoonaa ihmistä 28000km2 alueella. Se vastaa vanhaa uudenmaanlääniä ja tekee vajaa 400 ihmistä per neliökilometri! Kun jätetään luonnonpuistot pois laskuista, niin yhtään viljelemätöntä plänttiä ei maasta löydy… myös jokaisen kukkulan ja vuoren rinne on viljelty ja pahimmillaan tai parhaimmillaan näyttä siltä, että pellot ovat 45 asteen kulmassa.
Mutta paljoista pelloista ja monista ihmisistä riippumatta koko matka Gisenyistä Kigaliin on maisemiltaan halavatun upeata.
Kigalin hotellimme parhaat päivät taitavat olla 90-luvulla, mutta jokaisessa huoneessa on tilaa isollekin gorillaperheelle. Ja omistaja kun on intialainen niin tämä myi puhelimessa kahden sängyn huoneita vaikka sellaisia ei ole. Sänkyt ovat onneksi 2hh huoneissa perhekokoa ja niin mm. minä ja Rami vietämme elämme ensimäisen yön samassa sängyssä… :] … ja hinduismiä tai ei niin päädymme vielä illalla intialaiseen ravintolaan. Tämä tosin eli tätä päivää ja ruoka erinomaisen hyvää. Harriin hänen intialainen pastansa ei tosin kolahtanut, mutta intialaista pastaa ei ole olemassa… :]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti